Jei! Tai ei oikeastaan jei, vaikka oikeastaan mulla on kylla aika kivaa juuri nyt. Mutta siita huolimatta on aika surullista, etta tanaan loppui viimeinen projektini Grand Canyonissa. Siella tyoskenteleminen oli upeaa, NPS:n ihmiset olivat superkivoja, maisemat olivat tietenkin uskomattomat, koko ajan tapasi vaeltajia ja kaiken kaikkiaan oli aika siistia. Eilen jatimme tunteelliset jaahyvaiset NPS-ihmisille, tanaan Talentille joka jatkaa perjantaina matkaansa pois ACEsta kohti Minnesotaa ja lisaa tulee. On kauheaa kun kaikki vain lahtevat. Ja viela tipotellen eika kerralla.
Mutta niin, oikeastaan mulla on nyt aika kivaa, ja paaasiallinen syy siihen on se, etta huomenna tahan aikaan olen ehtinyt jo maata puoli paivaa rannalla 28 asteen lammossa, silla matka oisi kohti San Diegoa Kalifornian rannikolla. Lahto on viidelta aamulla, koska matka kestaa autolla kahdeksan tuntia. Meista lahtevat mina, Shorty, 22, Ongelma, Isch ja poju seka Kapinallisen kaveri Parta, jolla on auto ja joka lupasi ajaa meidat sinne jos me maksetaan bensat. Koska tama tulee huomattavasti halvemmaksi kuin auton vuokraaminen, suostuimme ilomielin. Sita paitsi Parta on ainakin lyhyella tuntemisella oikein hauska tyyppi, tulee olemaan jannaa viettaa pari paivaa reissussa. Takaisin pitaisi tulla sunnuntaina, seuraava projekti alkaa todennakoisesti maanantaina tai viimeistaan tiistaina (jolloin varmaan vain vietamme yhden ekstrapaivan San Diegossa), mutta kukaan ei oikeastaan tieda mita tulemme tekemaan. Ehka se selviaa.
Mun pitaisi oikeastaan kohta menna nukkumaan tai oikeastaan ensin pakata ja sitten menna nukkumaan, heratys ois tosiaan kuuden ja puolen tunnin paasta enka ole varma uskallanko nukkua autossa kun ajajakin pitaisi varmaan pitaa hereilla. Lisaa kuulumisia siis sitten kun on lisaa aikaa. Pus kaikille siella kotona, on ikava teita ja ruisleipaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti